fbpx

Huoli vanhuksistamme

Eletään vuotta 2019 ja onko mikään muuttunut?  Ei, vaan mennyt vain pahemmaksi. Meillä on käsissämme erittäin vakava vanhushoivan kriisi, jossa on kyse useista voittoa tavoittelevien palvelutuottajien häikäilemättömistä väärinkäytöksistä eri puolilta Suomea. Mitä vieläkin kauheampaa pitää tapahtua, ennen kuin aidon oikeasti vanhukset ja vammaiset saavat oikeutta ja arvoistansa hoitoa? Selvittämättömät kuolemantapaukset pitää selvittää poliisijohteisesti. Omaisten ja muiden läheisten sekä työntekijöiden huoli on otettava tosissaan. Kenenkään ei pidä joutua pelkäämään seuraamuksia tai oman vanhenemisen riittämättömiä hoivajärjestelyjä. Nyt nostettuun kohuun ei saa jäädä makaamaan, eikä tämä saa olla vain kohu muiden joukossa, joka uuden kohun edessä vaimennetaan. Tämä törkeä toiminta ei saa jatkua. Tämä on hävyttömyyden huippu, sillä kyse on ihmisistä, jotka jo muutenkin terveydentilansa ja ikänsä vuoksi ovat puolustuskyvyttömiä. Minusta on aiheellista puhua jopa kansallisesta hätätilasta. Nyt on todellisen, hartaan ja pitempiaikaisen tutkinnan ja pohdinnan paikka, miten vanhusten ja vammaisten hoivaolosuhteet korjataan. Rikosoikeudelliseen vastuuseen joutuu niin paljon mitättömämmistäkin teoista, joita ei voi millään mittapuulla edes verrata vanhustemme kohteluun. Faktoja riittää. Kuntien valtionosuuksia on leikattu ja näin kiistatta kavennettu vanhusten hoivaa. On aivan sietämätöntä, että hankintalaista puuttuu palvelun laatusuositukset. Talousahdingossa kunnat ovat sortuneet halvimpaan, eikä polkuhinnoilla ole realistista toteuttaa laadukasta hoivaa ja hoitoa. Tuotot ohjautetaan häikäilemättömästi veroparatiiseihin. Milloin välittämisestä ja hoivasta tuli pelkkä raaka bisnes? Ihmisyyteen ei kuulu hinnoittelu. Ihminen ei ole tilasto ja kustannuserä. Arvokas ikääntyminen ja vanhuus on taattava ja resursoitava siten, että laadukasta palvelua pystytään järjestämään, oli vastuutaho siten mikä tahansa. Minä en hyväksy vanhusten epäasiallista kohtelua missään muodossa. Vanhusten riittävä ja laadukas hoiva on kansallinen kunnia-asia!

Systemaattinen ja riittävä valvonta on järjestettävä. Hoiva-ala on valtava ja kyse on niin isosta määrästä hoidettavia, ettei tätä voida pelkkien “pistovalvontakäyntien” varaan jättää. Pitää samalla kuitenkin olla reilu ja tarkkana sen suhteen, ettei tämän kohun ja ryvetyksen keskellä leimata koko alaa ja niitä toimijoita, joissa hoiva ja käytänteet ovat laatuvaatimusten mukaisia, ja joissa asukkaat ja hoidettavat voivat hyvin ja viihtyvät. Olen huolissani tämän kohun aiheuttamasta alan mustamaalaamisesta. Ala pitäisi pystyä pitämään houkuttelevana, että meillä olisi jatkossakin hoitajia. Jo nyt töissä olevien työuupuminen on huolestuttavan yleistä.

Mikään ei ole niin arvokasta kuin hoitaa ihmistä, joka tarvitsee apua. Suunta ei saa missään nimessä olla se, että suljemme vanhuksemme laitoksiin ja tokkuroitamme heidät lääkkein ja unohdamme heidät sinne. Aktiivisuuden ja vireyden ylläpitämiseen tulee pystyä panostamaan. Keinoja on, kunhan niitä vain innovatiivisesti etsitään yhdessä. Meillä puhutaan paljon ja asiaa työperäisestä maahanmuutosta. Laitoksissa hoitajat joutuvat tekemään paljon sellaisiakin varsinaisen hoidon ulkopuolisia töitä ja askareita, joita pystyisi vähemmälläkin koulutustasolla tekemään. Hoito ei saa kuitenkaan koskaan vaarantua. Hoitaja saattaa kyllä tuoda ruuan, mutta entä, jos vanhus ei selviä yksin syömisestä? Yksinkertaisesti me tarvitsemme lisää käsiä koskettamaan ja olemaan lähellä.  On aivan selvää, että jos yksikössä on vaikeasti hoidettavia kuten muistisairaita, vaatii se myös resussoinnilta enemmän. On myös tärkeää, että vanhus autetaan vessaan, hän pääsee raittiiseen ilmaan ja yhteiseen ruokapöytään. Nämähän ovat niitä päivän kohokohtia. Aikonaan minä rakastin ideoida; pidin vanhuksille kirja-ja runopiiriä, tuolijumppaa, päivätansseja ja levyraatia. Nautin joka hetkestä ja vanhukset tykkäsivät. Kaiken tämän keskellä muistuttaisin siitä, että välittäminen ei maksa mitään; aina ehtii laittamaan käden olkapäälle, hymyilemään ja kysymään, millainen päivä on tänään ollut tai miten se lapsenlapsi on pärjännyt. Haluaisin vedota myös omaisiin ja ystäviin: Käykää ilahduttamassa läheisiänne, saatte moninkerroin hyvää mieltä takaisin. Samalla pysytte kartalla, millä tolalla läheisenne asiat ovat. Myös vapaaehtoisille halukkaille olisi yksinäisiä vanhuksia, vammaisia, mielenterveyskuntoutujia tai lastensuojelun kautta lapsia ja nuoria, joille voisi kouluttautua ystäväksi ja tukihenkilöksi. Kaikista näistä on huutava pula. Olen työni kautta järjestänyt lasten ja nuorten tukihenkilötoimintaa ja tiedän, kuinka tärkeää tällainen tukimuoto voikaan olla. Näkisin myös hyvin mielelläni nykyistä enemmän sukupolvien välistä kanssakäymistä, sillä sen on todettu tuovan suurta mielihyvää ja iloa molemmille osapuolille. Myös lemmikkivierailut ovat suosittuja. Ei nämä nyt niin kovin isoja juttuja ole järjestää, mutta iloa ne saavat aikaiseksi moninkertaisesti.

Tarja Smura - Vanhukset
Jaa tämä sivu:
Valikko