fbpx

Olet sydämellisesti tervetullut sivuilleni  “Välittämisen Vallankumous”!

Näillä sivuillani otan esille ajankohtaisia ja minua erityisesti huolestuttavia yhteiskunnallisia asioita ja ilmiöitä. Kerron kokemuksiani vanhusten hoivasta sekä jaan näkemyksiäni lasten ja nuorten arjesta. Herätän pohdintaa siitä, miten kovilla lapsiperheet ovat ja millaisia konkreettisia  haasteita heillä on? Miten vanhemmuutta tuetaan, kun nuorella ilmenee vakaviakin ongelmia? Ja onko kouluissa riittävästi keinoja ja tekijöitä auttamaan nuorta? Toimivatko perheille kohdennetut palveluverkon seulat niin, että niiden avulla voidaan havaita ongelmia ajoissa ja ennaltaehkäistä niitä ennen kuin ne kärjistyvät ja kasaantuvat? Riittävätkö yksinhuoltajan voimavarat ja rahat kuun vaihteeseen vai mennäänkö kaurapuurolla? Miten vanhempi jaksaa hoitaa ja kasvattaa yksin, jos toinen osapuoli ei syystä tai toisesta ota osaa vanhemmuuteen? Millainen merkitys jaksamisen kannalta olisi tukihenkilöllä, kaverivanhemmalla  tai avoimella päiväkerhotoiminnalla? Tai millaisena näyttäytyy pitkäaikaistyöttömän tai yksin elävän arki, heitä on Pirkanmaallakin, missä asun yllättävän paljon (43% asukkaista yksineläjiä). Entä millaisia keinoja meillä on työllistää vaikeasti työllistyviä? Miten helpottaa näitä prosesseja sekä työntekijän että työnantajien näkökulmasta? Miten koemme lisääntyvän ikä-ihmisväestön ja miten kohtelemme heitä? Osallistammeko heitä riittävästi niin, että he saisivat kokea itsensä hyödyllisiksi ja tarpeellisiksi? Tai onko eläkeikäisillä mahdollisuuksia vaikuttaa tarvitsemiinsa palveluihin tai kaupunkikuvaan? Entäpä miltä näyttää maahanmuuttajien arki?

Aikoinaan, kun kotouttamislaki tuli voimaan vuonna 1999, olin työssäni tekemisissä näiden asioiden kanssa. Vääjäämättä me tarvitsemme työperäistä maahanmuuttoa ts. sellaisia muualta tulleita ihmisiä, jotka kielen ja työn kautta tulevat veroja maksaviksi yhteiskuntamme jäseniksi. Kotouttamiseen liittyy hyvin monisäikeistä poroblematiikkaa. Kotouttamiseen pitää ensimmäisenä kuulua myös Suomen lakien ja pelisääntöjen opettaminen. Epäuskoisena olen seurannut maahanmuuton virkamieskeskustelua niistä suunnitelmista, että nämä asiat pitää nyt sisällyttää kotouttamiseen. Siis mitä? Vasta nyt! Tässäkin on menty kyllä peppu edellä puuhun, valitettavasti. Ja mikä on ollut hinta!? Esille nostetut lapsiin kohdistuneet seksuaalirikokset ovat aina yksiselitteisen tuomittavia. Rangaistusasteikko ei miellytä suurta osaa ihmisistä ja sitä pitää jatkossakin pystyä tarkistamaan ja muuttamaan. Lapsillamme ja nuorillamme on oikeus koskemattomuuteen ja erityiseen suojaan. Kun tekijä on toisesta maasta  ja kulttuurista, nostattaa se tunteet pintaan vielä vahvemmin. Vaarana on kuitenkin yleistäminen ja asioiden vastakkainasettelu, kuten kaikissa muissakin asioissa. Ymmärrän ja samaistun itsekin lasten äitinä vanhempien huoleen ja pelkoihin. Viha ei kuitenkaan johda mihinkään minkään asian suhteen.

Tarja Smura

Kannan huolta

Kannan huolta siitä, että poliisien määrää on jatkuvasti vähennetty. Mihin oikeasti ja pahimmillaan johtaa se, että poliisien aika ei riitä rikosilmoitusten käsittelyyn, vaan he joutuvat tekemään paljon oman osaamisensa “ulkopuolisia” töitä, joita voisivat  hoitaa ihan eri alan ihmiset? Nyt olisi syytä oikeasti kuunnella itse poliiseja ja poliisijohtoa. Tampere on poliisikoulutuksen kehto, joten mitä järkeä on kouluttaa poliiseja työttömyyskortistoon? Entä kuinka turvalliseksi tunnemme itsemme ja mikä on tämänhetkinen asenneilmapiiri? Mistä kaikesta kertoo yleisen luottamuksen horjuminen tai välinpitämättömyyden ja turvattomuuden lisääntyminen? Arjen turvallisuushan näyttäytyy meille kaikille hyvin erilaisilla tavoilla – sillä on monet kasvot. Nuoren naisen pitää voida saada kulkea kaduilla ilta myöhäänkin rauhassa ilman häiriköintiä ja vanhempien tulee saada luottaa, että omat lapset ovat turvassa kaikenlaiselta väkivallalta ja sen uhkalta. Vanhuksen eikä omaisen tarvitse joutua pelkäämään, saako riittävää ihmisarvoista hoitoa. Yhdenkään lapsen ei pidä iltaisin itkeä itseänsä uneen kouluväkivallan pelossa. Minulle arjen turvallisuus on pitkälle henkistä. Se on luottamusta ja varmuutta siitä, että lapseni saavat kasvaa rauhassa omaan tahtiinsa, opiskella ja leikkiä, ja että heillä on mielekästä tekemistä ja kavereita. Voimakkain mielihyvä syntyy siitä, että kaikki rakkaani voivat hyvin ja ovat turvassa.

Suomi tarvitsee välittämisen vallankumouksen!

Minulle on kristallinkirkkaan selvää, että Suomi tarvitsee välittämisen vallankumouksen! Sivistysvaltioon ei kuulu välinpitämättömyys. Ja missä kohtaa välittämisestä tuli brutaalia bisnestä? Selvää on se, että nyt on hukutettu ihminen talouden valtarattaisiin. Nyt ilmennyt sosiaaliskandaali  on meillä kaikilla peiliin katsomisen paikka. Koko sosiaaliturvajärjestelmää on ohjattava ihmisyydestä ja inhimillisyydestä käsin. Tuntuu hyvin kornilta se, että samaan aikaan ilakoidaan siitä, että Suomi on onnellisten ihmisten maa. Yhteen ääneen on julistettava, että hoidon laiminlyönnit eivät missään olosuhteissa ole hyväksyttäviä. Heikoimmista on aina pidettävä huolta. Ensin hoidetaan sairaat, vammaiset, lapset ja vanhukset. Polttavin kysymys on tietenkin se, mistä otetaan rahat ihmisten hoitoon? Raaka totuus on se, että hoivakustannukset hipovat pilviä, eikä niistä selvitä sukkelilla korulauseilla vaan tarvitaan tekoja, työn ja järjestelmien uudelleen organisointia sekä talouden kasvua työpaikkoja ja yrityksiä lisäämällä. Hoiva, huolenpito ja koko hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitäminen maksaa jatkuvasti enemmän ja enemmän väestön ikääntyessä ja työikäisten määrän vähetessä. Valtionvelka kasvaa, samoin huoltosuhde. Tuloverotukselle on seinät nousseet jo vastaan. Yhtä kaikki tämä on nyt todellisuus, mitä elämme. Nyt kääritään hihat ja tartutaan tätä kriisiä sarvista ihmisarvoisen arjen puolesta jokaiselle!  

Haastan Teitä lukijoitani pysähtymään omien arvojenne äärelle ja pohtimaan, millaista on elämä tämän päivän Suomessa? Sinun omasta ja läheistesi ja rakkaidesi näkökulmasta? Mihin suuntaan Suomi on sinun mielestäsi matkalla? Ja ennen kaikkea, mitkä asiat voisivat olla vielä paremmin, ja mitkä pitäisi korjata heti välittömästi. Minun mielestäni nyt ilmenneet vanhusten ja vammaisten kaltoinkohtelut ja heitteillejätöt ovat laittomia ja kansallinen häpeä, josta meidän kaikkien pitäisi ottaa vastuu. Minä sanoudun irti sen kaltaisesta Suomesta, joka antaa tällaisten kauheuksien tapahtua. Vanhusten häpäiseminen repii sydäntäni. Meiltä edellytetään rohkeutta nähdä, kertoa ja puuttua näihin ihmisarvoloukkauksiin ja kyllä, todellakin saattaa vastuuseen ihmisen hädällä rahastajat. Pohjaton eri tahojen ja toistensa syyttely ja riiteleminen eivät nyt kuitenkaan saisi olla keskiössä, vaan se, että pystytään, niin pian kuin mahdollista rakentavasti saamaan aikaan korjausliikkeet aina omavalvonnasta ja henkilömitoituksesta hankintalain muutoksiin. Mielestäni hyvinvointi ja ihmisen itsensä näköinen arvokas arki sekä hyvän elämän edellytykset ja riittävä toimeentulo kuuluvat ihan kaikille!

Jaa tämä sivu:
Valikko