fbpx

Rotia ja vastuuta somekäyttäytymiseen

Maailmaan mahtuu mielipiteitä ja niinhän se kuuluukin olla. Mielipiteitä on kiva jakaa ja olla rakentavassa vuorovaikutuksessa niiden tiimoilta. Itse haluan nähdä asioita ilon ja positiivisuuden kautta. Tykkään kannustaa ja kehua ja näin saada toiselle hyvän mielen. Tämä kantaa pitkälle myös lasten kasvatuksessa. Se on usein ihan pienistä jutuista kiinni. Välittäminen lähimmäisestä ei maksa mitään. On tosi kurjaa sellainen vallitseva asenneilmapiiri, jossa enemmänkin moititaan, haukutaan ja lytätään. Oikein odotetaan tilanteita, joissa pääsee henkisesti lyömään toista. Mistä kumpuaa ja kertoo tämä pahansuopaisuus? Miksi me emme osaa aidosti tsempata ja iloita, kun joku onnistuu? Miksi se on niin vaikeaa? Onko se itseltä pois ja kateutta? Ja mikä tutkimus se julistikaan, että olemme onnellisten ihmisten maa? Usein huomaan miettiväni sitä, mihin ovat kadonneet käytöstavat? Mikä tekee meistä ilkeitä ja julmia toisiamme kohtaan? Eläinkin on armollisempi lajitoveriaan kohtaan. Onko some kuin Rooman aikojen Colosseum, peukut ylös ja alas, verta verta!

Jaamme yhteistä huolta vanhempina lapsistamme ja nuoristamme ja heidän somen käytöstään ja käyttäytymisestään. Millaista kuvaa ja mallia me aikuiset annamme heille, jos oma somekäyttäytymisemme ei kestä päivänvaloa ja on suorastaan ala-arvoista? Moniko meistä lähtisi haukkumaan kasvokkain toista ihmistä? Kenelllä on siihen häpyä? Ok, tämän voisi ilmaista toisellakin, hyvin kansanomaisemmalla tavalla, mutta jätän väliin. Somessa altistut vieraille ihmisille, joita et edes tunne, ja jotka eivät varmasti tunne sinua. Elämä on minulle opettanut, että usein eniten mielipiteitä ja olettamuksia tulee sellaisilta ihmisiltä, joilla ei ole mitään tietoa aiheesta tai vaikkapa henkilöstä. Tuomitaan ennen kuin tutkitaan, siis hutkitaan. Ehkä tässäkin pätee se, että asiaton nettikäytös kertoo aina jotain kirjoittajan omasta pahasta olosta.

Median kautta välittyvä kuva esimerkiksi julkisuuden henkilöstä on usein erilainen, jos ei jopa rankastikin poikkeava. Olen ollut julkisuudessa yli 25 vuotta ja minä en säikähdä helposti, jos ollenkaan. Otan kaiken vastaan, mutta en tuhlaa aikaani ikävän nettikirjoittelun lukemiseen. Miksi tekisin niin? Ei ole mun juttu! Joku teistä taisi kommentoida sivuillani minusta: “Ihan turha ehdokas”. Kiitos kommentistasi, mutta jos sivuillani esille ottamani asiat eivät liikuta sinua, kommenttisi on sen mukainen. Ilmeisesti sinua eivät sitten kiinnosta samat asiat kuin minua, kuten vanhuksista ja vammaisista huolehtiminen.

Julkisuus ja elämänkokemus ovat koulineet minua, mutta  niin paksu nahka minulla ei kuitenkaan ole, että täysin asiatonta otan vastaan. Minut on kasvatettu arvostamaan ja kunnioittamaan lähimmäistä. Kiitos siitä kuuluu vanhemmilleni, isovanhemmilleni ja muille läheisilleni. Itselleni on täysin vierasta lähteä julkisesti kirjoittamaan ventovieraasta ihmisestä henkilökohtaisuuksiin menevää negatiivista kommenttia, puhumattakaan syyttelystä tai solvaamisesta. Some on vaarallinen alusta kiusaamisen mahdollistajana ja myös monella muulla tapaa. Ja erityisesti meidän nuoriemme kohdalla. Teini ei välttämättä ymmärrä, mihin vihakommentointi voi oikeudellisesti johtaa, mutta mielestäni meiltä aikuisilta tulisi voida sitä olettaa.

Jaa tämä sivu:
Valikko