fbpx

Pitäisikö Suomen rajoittaa turvapaikanhakijoiden määrää ja jos, niin miksi ja miten?

Vaalikonekysymys tämäkin. Ehdottomasti pitää rajoittaa ja erityisesti tietyiltä osin. Rajoittamista tarvitaan ensinnäkin taustojen selvittämisen suhteen. On perin merkillistä se, että kotouttamislaki astui voimaan vuonna 1999 ja tästä 20 vuotta myöhemmin maamme ylemmän tason maahanmuuttoviranomaiset “pohtivat”, miten rikoslainsäädäntö tulisi ottaa paremmin esille heti alussa, kun turvapaikanhakija saapuu maahan, ja että taustoja pitäisi selvittää? Kuuntelin erään tällaisen viranomaisen radiohaastattelua epäuskoisena siitä, mitä juuri kuulin. Miten tämä voi ylipäänsä olla mahdollista? Tällaiset kannanotot vasta nyt, kun on ilmennyt erityisen vakavia rikoksia tietyistä maista ja kulttuureista tulleiden tekeminä. Myönnetään, että olemme pahasti epäonnistuneet turvapaikkapolitiikassa ja kotouttamistoimenpiteissä ja näiden seuraamukset ovat nyt karun raa’asti nähtävillä. Mikään ei lievitä lähimainkaan rikosten uhrien ja heidän läheistensä tuskaa, mutta nyt on näille asioille tehtävä laaja-alaisesti jotain ja pian. Erityisen iloinen olen seksuaalirikosten rangaistusten koventamisesta, mikä meni yksimielisesti läpi eduskunnassa. Siis vihdoinkin! Kuinka kauan tätä on odotettukaan? Rikoslakiin saatiin säännöslisäys törkeästä lapsen raiskauksesta, josta voidaan tuomita 4-6 vuotta vankeutta. Lapsi ei ikinä voi antaa pätevää suostumusta sukupuoliyhteyteen aikuisen kanssa. Tämänhän nyt hyvänen aika pitäisi olla itsestään selvä asia! Mieleeni muistuu erään hovioikeuden päätös, jonka tuomiossa aikuisten oikeasti luki jotain tähän tyyliin “ei pystytty riittävästi toteen näyttämään, että 12-vuotias ei olisi ollut halukas sukupuoliyhteyteen”. Se, mitä tästä ajattelen, ei ole painokelpoista. Tai ihan äskettäin saimme lukea samankaltaisesta tapauksesta. Oulun seudulla paljastuneet lapsiin kohdistuneet seksuaaliset rikokset, eivät ole ainoita lajissaan, niitä on pitkin Suomen maata myös meillä Pirkanmaalla. Aivan kuten on lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä myös oman kantaväestön tekeminä rikoksina. Vain räikeimmät tulevat viranomaisten tietoon, valitettavasti. Selvää on se, että meidän on suojeltava lapsiamme ja varjeltava lapsuutta kaikin mahdollisin tavoin.

Takaisin rajoittamiseen; minusta me emme tarvitse tänne minkäänlaisia rikoksentekijöitä. Mitä ovat meidän rangaistuslaitos ja lainsäädäntö verrattuna eri kulttuurien vastaaviin? Mukavuushoitoloita väittäisin. Ei ole ihme, että turvapaikkataustainen rikoksentekijä vastustaa palautusta lähtömaahansa, jossa rangaistus on huomattavasti ankarampi kuin Suomessa. Emme tarvitse myöskään ns. vapaamatkustajia, mutta rehellisiä työntekijöitä me tarvitsemme. Sellaisia, jotka omalla työllään elättävät itsensä ja osallistuvat verotalkoisiin ja yhteiskunnan ylläpitoon. Ja varsinkin nyt, kun saamme tehdä kaikkemme, että hyvinvointiyhteiskunta säilyy edes jollain tavalla. Ehkä meillä olisi jopa opittavaa niistä kulttuureista, joissa vanhusten kunnioittaminen ja hoitaminen ovat kunnia-asia, meiltä se on järkyttävällä tavalla unohtunut.   

Emme tarvitse tänne myöskään radikalisoitunutta väkeä, kuten Isiksen kannattajia. Ruotsin pääministerihän jo teki avauksen tässä asiassa samoin kuin Keskustan kansanedustajat. Minusta tämän pitäisi olla päivänselvä asia. Näitä turvallisuuteen liittyviä asioita tulee arvioida kriittisemmin, ennakoida ja valmistautua, se on kaikkien etu. Me tarvitseemme ehdottomasti selkeän EU:n laajuisen yhteisen turvapaikkajärjestelmän, johon  jäsenmaat sitoutuvat. Ei ole oikein, että osa maista hoitaa ja osa laistaa sopimuksista. Toki kaikki ymmärtävät sen, että mailla on eri lähtöasetelmat ja -edellytykset käynnistää järjestelmä. Tämä sama problematiikka on ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Suomella on aivan eri edellytykset lähteä toteuttamaan tätä kuin esimerkiksi Puolalla. Meillä on tulossa Euroopan parlamenttivaalit toukokuussa ja niiden voidaan oikeutetusti todeta olevan tärkeimmät EU-vaalit koskaan ja juuri edellä mainittujen asioiden vuoksi. Suomen ongelma on jo täällä olevien turvapaikanhakijoiden määrä ja heidän saamansa kielteiset turvapaikkapäätökset. Palauttaminen on vaikeaa ja siihen tulisi saada uusia keinoja ja erityisesti, kun kyseessä on todistetusti vaarallinen henkilö tai rikoksentekijä. Viranomaisten puutteelliset toimintaoikeudet eivät helpota asiaa.

Entä mitä kertoo se, että poliisien määrää on vähennetty jatkuvasti? Jengiytymistä esiintyy meilläkin ja huolestuttava esimerkki löytyy naapurimaastamme Ruotsista. Meillä on myös lähimuistissa Turun tragedia, radikalisoituminen on tämän päivän todellisuutta. Lintukotoja ei enää ole. Mielestäni tänne tuleville on tehtävä alusta saakka selväksi, mitä Suomen laki on. On opetettava se, millaiseen naisten ja miesten väliseen tasa-arvon kulttuuriin he ovat tulleet, ja että meillä ei hyväksytä minkäänlaista naisen alentamista. Vakaviin rikoksiin, kuten lapsiin kohdistuneisiin seksuaalirikoksiin tuomituista on tehtävä kielteinen päätös ja nopeutettava prosessia. Yleisemminkin ajateltuna arjen turvallisuus on madaltunut, rikoksia tapahtuu ja ihmiset pelkäävät. En pitäisi yhtään huonona, jos meillä olisi ns. lähipoliiseja enemmän.   

Olin aikoinaan vuonna 2004 töissä lastenkodissa, jossa oli yksin Suomeen tulleita pakolaislapsia ja -nuoria. Kotouttaminen tuli tutuksi kuin myös perheenyhdistämiset. Silloin oli jo vaikeuksia selvitä näistä ja nythän perheenyhdistämistä on jo rajoitettu. On täysin selvää, että Suomen on kannettava humanitäärinen vastuu ja osansa kansainvälisiin sopimuksiin perustuen. Siitä emme voi laistaa. Ja hengen hädässä olevaa ihmistä on aina autettava. Rajojamme emme voi sulkea, mutta ehdottomasti  EU:ssa tarvitaan entistä yhtenäisempi linja ja selkeys. Näiden pohjalta myös Suomi pystyy rakentamaan ja kehittämään omaa turvapaikkapolitiikkaansa. Loppu viimein rauhamme riippuu pitkälle siitä, miten me yhtenäisesti Euroopassa hoidamme turvapaikanhakuprosessit ja -politiikan.

Jaa tämä sivu:
Valikko